HEVOSEN ARVOSTELUN PERUSTEISTA JA KÄSITTEISTÄ

Hevosen arvostelu aloitetaan liikkeistä, jolloin esittäjä taluttaa hevosta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Arvostelu tapahtuu edestä ja takaa katsoen. Suorat liikkeet ovat tietenkin parhaat. Joustavuus on myös hyväksi

1) Kerii hevonen siirtää jalkojaan vuohisesta tai polvesta sisäänpäin kiertäen

2) Sisäkierteinen koko jalka kiertää sisäänpäin

3) Meloo hevonen siirtää etujalkojaan vuohisesta tai polvesta ulospäin kiertäen

4) Ulkokierteinen koko jalka kiertää (tai kaartaa) ulospäin

5) Länkisäärinen takajalat joustavat kintereestä ulospäin, epävakaa kinner

6) Palmikoi, eritt. ahdas hevonen liikkuu niin ahtaasti,
että jäljet jäävät peräkkäin suoraan jonoon

7) Hivuttaa (syhtää) hevosen kavio lyö viereisen jalkaan, useimmiten vuohiseen

8) Takoo (sepittää) hevosen takakavio osuu etujalan kavion pohjaan,
jolloin kuuluu napsahtava ääni, ainakin jos hevosella on kengät;
jos takakavio osuu etujalan kantaosaan, se voi irrottaa etukengän

9) Yliastunta takakavio astuu etukavion jäljen yli

10) Linjatyyli etu- ja takajalat kulkevat ravissa samaa linjaa pitkin

11) Levittäjätyyli takajalat kulkevat leveämmältä kuin etujalat,
jolloin etujalkojen liikerata jää takajalkojen liikeratojen väliin

Hevosen tulee olla sopivan tyyppinen sille suunnalle, mille sitä tarjotaan. Tyyppiin lasketaan kuuluvaksi kaikki rakenneseikat, koko olemus.

1) Juoksijatyyppinen kevytmuotoinen, mutta kuitenkin lihaksikas melko
pitkärunkoinen ja -jalkainen

2) Työhevostyyppinen jykevärakenteinen ja pitkärunkoinen,
voi olla lyhytjalkainenkin, usein raskastyyppinen

3) Ratsutyyppinen ryhdikäs pitkäkaulainen ei kovin pitkärunkoinen,
pieni pää, viisto lapa ja selväpiirteinen säkä

4) Pienhevostyyppinen sopusuhtaisen pieni kaikilta osiltaan

5) Korkeajalkainen etäisyys säästä kainaloon huomattavasti pienempi
kuin kainalosta maahan ja runko on lyhyt

6) Matalajalkainen etäisyys säästä kainaloon huomattavasti suurempi
kuin kainalosta maahan ja runko on pitkä

Oriin tulee olla ryhdikäs, lihaksikas ja kaulan ylälinjan täyteläinen. Tammalla on kevyempi kaula ja "emokatse". Runko on usein pitempi ja takaa leveämpi sekä jalat hennommat kuin oriilla.

Hevosen tulee olla rotunsa näköinen. Monilla ratsu- ja poniroduilla rotumääritelmät ovat tarkat, ravuriroduilla eivät niinkään. Usein tyypit määritetään yhdellä sanalla, joka kattaa kaikki tyypit. Mikäli esim. sukupuolityyppi poikkeaa laatu- ja rotutyypistä, se on määritettävä erikseen.

Hyvä runko on sopusuhtainen ja lihaksikas. Sen tulisin jakautua kolmeen yhtä suureen osaan, josta ensimmäinen osa käsittää rinnan, lavan ja sään, toinen osa selän ja lantion ja kolmas osa lautasen.

1) Tiivis viimeisen kylkiluun ja lonkkakyhmyn väli pieni = hyvä rehunkäyttäjä

2) Avo viimeisen kylkiluun ja lonkkakyhmyn väliin mahtuu kämmen = suuri
nälkäkuoppa = huono rehunkäyttäjä

3) Syvä etäisyys säästä kainaloon suurempi kuin kainalosta maahan, hyvä ominaisuus

4) Alakylkinen kylkikaari alhaalta leveämpi kuin ylhäältä, selkä voi jäädä kapeaksi

5) Alakaulainen kaulan alalinja voimakkaammin kehittynyt kuin ylälinja

6) Viisto lapa loiva lapa = hyvä ominaisuus (vastakohta: jyrkkä, pysty)

7) Kantava lanne lanne hieman ylöspäin kaareva, lähes köyry

8) Ulkolonkkainen lautanen lonkkakyhmyt ulkonevat muusta rungosta niin,
että ne pistävät selvästi esiin takaakin katsottuna

9) Huipukas lautanen lanne ja lautanen yhtyvät terävästi kuin vuoren huippu
ja lautanen lähtee jyrkähkösti alaspäin; nähdään sivulta

10) Laskeva lautanen lautanen viettää viistosti taaksepäin, jyrkänpuoleinen, mutta pitkä

11) Vakolautanen lautaslihaksiin jää selkärangan kohdalle kolo,

hevonen on yleensä lihava, nähdään takaapäin

12) Kattolautanen selkäranka voimakkaasti esillä, josta lihakseton
lautanen lähtee jyrkästi alaspäin molemmille puolille kuin talon harjakatto,
nähdään takaapäin

13) Lonkkapuoli toinen lonkka alempana

14) Korkea hännäntyvi ristiluu suora, häntä kiinnittyy korkealle lautasen
"yläpuolelle" esim. arabihevonen

15) Koverokainaloinen Rintakehän ympärys normaalia pienempi.

Jaloista määritellään asennot ja kovuus. Jalkojen tulee olla hyväluiset, suora-asentoiset ja kuivat.

1) Kuivat jalat jaloissa ei ole kuhluja eikä turvotusta nivelissä tai jänteissä,
luut ja jänteet tuntuvat ja näkyvät heti nahan alla = terveet jalat

2) Kuivanlaiset jalat jaloissa näkyy hieman turvotusta

3) Rasittuneet, täyttyneet, pehmeät jalat nivelissä on nestettä ja myös jänteet,
jännetupet ja limapussit ovat täyttyneet ja turvonneet

4) Piirteettömät jalat niveliä ja jänteitä ei erota selvästi, sääret ovat usein pyöreät,
(ennen puhuttiin lihakkaista jaloista)

5) Irtopalat jos röntgenkuvista löytyy nivelistä irtopaloja, ne alentavat kovuuspisteitä

6) Liikaluut syntyvät luukalvon tulehduksen seurauksena rakenteen heikkouden
tai jalkalyöntien seurauksena, voivat alentaa kovuuspisteitä

1) Haja-asentoiset jalat levenevät alaspäin kuin sahapukki

2) Ahdasasentoiset jalat ovat liian lähellä toisiaan, väliä tulisi olla kavion leveyden verran

3) Ulkokierteiset, ranskalainen jalka-asento jalat lähtevät polvesta tai ylempää
kiertymään ulospäin, jalka-akseli on suora

4) Vasikkapolvinen, ahdaspolvinen, vinopolvinen etupolvet ovat lähellä toisiaan,
jalka-akseli taittuu polvesta sisäänpäin, X:n mallinen

5) Sivuttaissiirtymä, yhdensuuntaissiirtymä etusääri lähtee polven ulko- tai
sisäreunasta eikä ole linjassa kyynärvarren kanssa

6) Hajavarpaiset jalka-akseli taittuu vuohisesta ulospäin, "seisoo kuin sotamies",
kerivät liikkeet

7) Suppuvarpainen jalka-akseli taittuu vuohisesta sisäänpäin, melovat liikkeet

8) Taittunut varvasakseli varvasakseli taittuu sisään- tai ulospäin ruununrajasta,
johtuu usein kengityksellä voimakkaasti korjatusta hajavarpaisuudesta,
nähdään myös sivusta, kun kavio-ruunu-vuohisluu-linja ei ole suora

9) Sapelijalkainen jalka-akseli taipunut etupolvesta taaksepäin näyttäen käyrältä miekalta

10) Kokkapolvinen jalka-akseli taittunut etupolvesta eteenpäin, sapelijalkaisuuden
vastakohta, lievä muoto = epävarmat ej

11) Pystyt vuohiset vuohiset lähtevät kaviosta suoraan ylöspäin

12) Vennot vuohiset vuohinen painuu taaksepäin

13) Karhuvuohiset karhu jalkainen vuohinen painunut voimakkaasti taaksepäin,
lähes maahan asti, hankositeet usein pettäneet

14) Supistunut etusääri etusäären ympärysmitta polven alapuolelta pienempi kuin
säären keskiosa

15) Suora kinner suuri kinnerkulma

16) Käyrä kinner, kiverä kinner takasääri jää istuinluun päästä kintereen päähän
vedetyn pystysuoran viivan etupuolelle

17) Kuristunut kinner, jyrkkätaipeinen kinner kintereen alaosa supistunut,
liittymä takasääreen huono, kinnerkulma pieni kuten käyrässä kintereessä,
mutta kulma on "terävä"

18) Länkisäärinen kintereet etäällä toisistaan, kaviot lähekkäin kuin länget

19) Pihtikinttuinen kintereet lähellä toisiaan, vastakohta länkisäärinen

Hyvät kaviot ovat holvikkaat, leveäkantaiset, hyväsäteiset ja niissä on paksu, sileä sarveinen. Koko on riittävä hevoseen nähden.

1) Ahdaskantaiset kapea, pieni säde, kannat lähellä toisiaan, lämminverisillä yleinen )

2) Kaidat kaviot eivät levene alaspäin vaan kannatinreuna on lähes samanlevyinen
kuin ruununraja, "maanahtaat"

3) Laajat antura ja kannatinreuna levenevät selvästi, usein matalapohjaiset ja pyöreät

4) Käyrät kavioiden sivuseinämät käyrät

5) Koverot kavioiden etuseinämä käyrä, vastakohtana kupera

6) Pystyt hyvin korkeakantaiset kaviot

7) Latuskat voimakkaasti levenevät matalat kaviot, antura kannatinreunaan saakka tasainen

8) Matalapohjaiset antura matala ja tasainen, usein etukaviot,
vastakohtana holvikkaat kaviot

9) Vetäytyneet kannat kavioiden kannat ovat vetäytyneet kavion alle,
johtuu monesti liian pitkästä kengitysvälistä

10) Renkaiset kavioiden pinta ei ole sileä vaan renkainen perinnöllisten
seikkojen lisäksi ruokinnan muutokset voivat aiheuttaa kasvurenkaita

11) Rosoiset kavioiden pinnassa pieniä halkeamia

12) Hauraat sarveinen pehmeää, helposti kuluvaa ja halkeilevaa

13) Kaviorustot ovat osa kavion joustomekanismia, voivat luutua,
josta voi seurata laukkoja, selvä luutuma aiheuttaa kaviopisteiden laskun,
voimakas hylkäämisen oriilla (ellei ori ole ikäluokkahuippu- tai kuninkuusravitasoa),
tamma hyväksytään, mutta ei voi saada I palkintoa (kaviopisteitä alennetaan kahdella)

14) Pukinkaviot kantaseinämät lähes yhtä korkeat kuin varvasseinämä,
voivat kehittyä pystykaviosta karhunjalkaisessa tai kokkapolvisessa jalka-asennossa
varsinkin kengityksen laiminlyönnin seurauksena, myös tapaturmat voivat aiheuttaa
pukinkavion kehittymisen

15) Pullokaviot antura pullistunut kannatinreunaa alemmaksi kavioluun kärjen
painamana kaviokuumeesta johtuen

16) Virsukavio kaviokuumeen pilaama pitkä virsunmuotoinen renkainen kavio,
urheilukäyttöön kelpaamaton