Viimeisten kahden vuosikymmenten aikana on maassamme jatkuvasti kehitetty hevosen vetokyvyn kokeilumenetelmiä ja tässä suhteessa onkin päästy tuloksiin, jotka ovat herättäneet huomiota maan rajojen ulkopuolellakin. Nämä hevosten tuotantojalostukseen tähtäävät toimenpiteet eivät kuitenkaan ole nykyajan keksintöjä, sillä jo 90 vuotta sitten, eli toisinsanoen niihin aikoihin jolloin maassamme ryhdyttiin valtiovallan taholta harkitsemaan ensimmäisiä toimenpiteitä hevosjalostuksen edistämiseksi, kiinnitettiin näihin samoihin asioihin myös tiettyä huomiota. Niinpä v. 1862 julkaistu "Komiteamietintö hevoslain parannuksesta" sisältää ehdotuksen kuormantekokilpailujen ottamisesta ravikilpailujen ohella käytäntöön hevosjalostuksen edistämistyössä.
Tässä mietinnössä mainittiin mm. seuraavaa:
"Komitea on tässä asiassa tullut siihen päätökseen ettei Suomen maamiehen
tarpeeksi tarvittaisi ulkomaalta tuotuja hevosia sukua uudistamaan,
vaan että kotimainen hevoslaji itseksensä on parannettavissa.
Semmoinen parannus matkaan saataisiin:
1) vuosittain jakamalla palkintoja kiistoissa;
2) asettamalla kruunun oria yleisön käytettäväksi,
jotka oriit taidettaisiin pitää joko maanviljelyskouluissa
taikka erikoisten luona, taikka erityisessä oripaikassa
(orilassa), taikka isommassa hevossiitoslaitoksessa;
3) asettamalla erityisen virkamiehen nimellä "Hevoskasvatuksen inspektori".
Palkinnoksi olisi määrättävä 2.000 ruplaa jaettavaksi 24 palkintoon.
Joka vuosi olisi kiistajuoksuja ja ajoja pidettävä neljässä läänissä,
siis joka toinen vuosi joka läänissä".
Ehdotetuista kuormanvetokilpailuista mietinnössä mainitaan, että ensimmäinen kuormanvetäjäpalkinto 100 ruplaa saataisiin antaa ainoastaan oriille, joka vetää vähintään 200 leiviskää (1.700 kg) sillä ehdolla, että sama ori pidettäisiin "aljuna" kokonaisen astutusajan. Toinen ( 50 ruplan) ja kolmas (25 ruplan) palkinto sensijaan voitaisiin jakaa ehdoita joko oriille tai tammalle.
Tuossa 90 vuotta sitten laaditussa komiteamietinnössä asetettiin siis ensimmäiselle sijalle hevosjalostustyössä valtion toimesta järjestettävät ravi- ja vetokilpailut. Toistaiseksi tämä mietintö ei johtanut kuitenkaan vielä mutamaan vuoteen mihinkään käytännölliseen tulokseen, sillä ensimmäisen kerran annettiin valtion avustusta kilpailuihin vasta v. 1865, jolloin Hämeenlinnan kilpailuihin myönnettiin palkintoja varten 1.200 mk. Sen jälkeen saivat hämeenlinnalaiset kilpailujaan varten avustusta vuosittain aina vuoteen 1870 asti ja vuosina 1868-1870 myönnettiin vastaava avustus myös Kuopiossa järjestettyjen ravikilpailujen palkinnoksi.
Tänä 8-vuotiskautenakaan ei asia sentään ollut unohduksissa. Hevosjalostustoimenpiteisiin liittyvät kysymykset olivat jatkuvan pohdiskelun alaisena. Niistä keskusteltiin mm. monissa maanviljelyseurojen kokouksissa ja v. 1865 kävi hallituksen kutsumana ruotsalainen hevosasiaintuntija, yliopettaja Sjöstedt tutustumassa maamme hevoskantaan. Hän laati käyntinsä aikana ehdotuksen Suomen hevosrodun parantamiseksi. Tässä ehdotuksessaan hän suositteli yleisten 3 virstan ravikilpailujen järjestämistä koska hänen käsityksensä mukaan näin pitkällä matkalla jo saadaan selville hevosen tärkeimmät ominaisuudet kestävyys ja nopeus. Vetokilpailuja ei tämä asiantuntija sensijaan suosinut, koska "kehoitus ainoastaan vetäjäksi kelpaavain hevosten kasvattamiseen lisäsi suurta summattomaa ja hiasta sukua, joka Suomen maanviljelykseen olisi sopimatonta."
Ensimmäiset kuormanvetokilpailut Samanaikaisesti kun käytiin keskustelua valtion osallistumisesta kilpailutoimintaan, järjestettiin yksityisten toimesta ravikilpailuja maan eri puolilla sekä pidettiin myös muutamia vetokilpailuja. Ensimmäiset tiedossamme olevat vetokilpailut järjestettiin Viipurissa yleisen maatalousnäyttelyn yhteydessä syyskuun 9. päivänä 1862. Tietoja näistä kilpailuista on säilynyt varsin vähän. Maatalousnäyttelyä koskevassa selostuksessa on vetokilpailussa vain seuraava maininta : " Kuorman vedossa W. Baeckmanin ruskea tamma, joka oli 9-vuotias ja 10 korttelia korkea veti 436 leiviskää (3.706 kg) Otto Alfthanin ruskea ruuna , viidentoista ja 10 kortteliat korkea veti 434 leiviskää ja Karl Alfthanin ruskea ruuna seitsemän vuoden vanha ja 9 ¾ korttelia korkea veti 432 leiviskää. Mutta kun kilpavedossa sattui monta hämmentävää seikkaa, niin ei korkeinta palkintoa annettu kellekän ja ne tähän osastoon määrätyt 30 ruplaa hopeassa jaettiin sentähden kaikille näille kolmelle tasan jokaiselle. Palkintotuomareina olivat maanviljelijä Karl Alfthan, maanviljeljäneuvos, herra W. Baeckman ja kauppaneuvos, herra J.Bruun".
Järjestyksessään toiset kuormanvetokilpailut pidettiin kaksi vuota myöhemmin Uudenmaan ja Hämeen lääninen Maanviljelysseuran kesäkokouksen yhteydessä Elimäellä 1.7.1864. Kilpailukutsun yhteydessä julkaistuissa säännöissä mainittiin, että työhevoskilvoituksessa käyttävät kaikki hevoset samoja rattaita ja vähin kuorma on 125 leiviskää. Parhaan tuloksen näissä kilpailuissa saavutti ja I palkinnon, 15 ruplan arvoisen sikarikotelon, voitti talonpoika Juho Munakallion hevonen, joka veti 466 leiviskää (3.961kg). Tarkempia tietoja näidenkään kilpailujen järjestelyistä ei ole jälkipolville säilynyt.