KIRPPU Tt 710

Kirppu syntyi vuonna 1879 Pöykkölän tilalla Rovaniemellä. Sen emä oli Rovaniemellä Granlundin talossa syntynyt pitkärunkoinen ja käyräjalkainen, hiirakko ja 148 cm korkea tamma. Tamma oli hyväkulkuinen ja erinomainen kävelijä. Granlundin hevossuku polveutui kuuluisasta Ilmanhalkaisija-oriista ja oli tunnettu Rovaniemellä hyvistä vireistä hevosistaan. Kirpun isä oli kauppias N.H.Löfgrenin omistama 151 cm korkea tummanrautias piirtopäinen Poiku. Se oli vireä ja tulinen luonnoltaan ja erinomainen matkahevonen. Löfgren ajoi Poikulla usein Rovaniemeltä Kemijärvelle toiselle kaupalleen 88 km matkan, jonka Poiku taittoi tavallisesti kuudessa tunnissa.

Sukunsa hevosten mukaisesti Kirppuoli luonteeltaan äärimmäisen pyrkivä ja vireä. Se osasi olla hermostunut, minkä saattoi ilmaista potkaisemalla toisella takajalallaan aisaa, mutta samaan aikaan sillä oli itsehillintäkykyäkin. Kirppu oli kovaluontoinen mutta pitkäaikaisen omistajansa eläinlääkäri L.Fabritiuksen mukaan se ei kuitenkaan ollut ihmiselle vihainen, eikä tarvinnut pelätä sen purevan tai potkivan. Sivulliset usein luulivat Kirppua vihaiseksi kun se ärsyynnyttyään pelotteli uteliaita katsomaan tulleita ihmisiä irvistellen kauemmaksi.

Väriltään Kirppu oli kirkas punarautias ja jouhet olivat vähän vaaleammat, joskaan eivät aivan liivahtavat. Päässä oli suurehko ruuässän muotoinen kaitaan piirtoon jatkuva tähti ja takajaloissa sukat. Korkeutta oli 152 cm. Omistajansa Fabritiuksen arvion mukaan Kirpun runko oli pitkähkö ja tiivis, rynnäs mahtava ja leveä ja lapa pitkä ja kohtalaisen vino. Lanne oli vahvalihaksinen ja lyhyt, lautanen pitkänlainen, ei suora eikä luisu. Jalat olivat järeäluustoiset ja asenonoiltaan mallikelpoiset. Rakenteen heikoin kohta oli hieman kapea lautanen.

Kirppu kasvoi Pöyköllä 3-vuotiaaksi, kunnes myytiin kauppias L. Tihanoffille. Tihanoffin luona Kirppu sai kokea kovia, kohtelu ei aina ollut järkiperäistä. Kova valmennus nostikin Kirpun luonteen kapinaan. Tihanoff huomasi Kirpun juoksujahjat ja uskoi sen maanviljelijä Pekka Karvon valmennukseen. Hämeenlinnassa maaliskuussa 1887 huomosti menneen ravikilpailun jälkeen Fabritiukselle tuli tilaisuus ostaa Kirppu halpaan 2 000 mk hintaan. Fabritius mieltyi Kirppuun kovasti ja hänellä se olikin lopun ikäänsä.

Silloisten valtion kilpailusääntöjen mukaan hevonen ei voimut tulla palkituksi saman vuoden aikana kuin kaksi kertaa. Siten Kirppu pääsi kilpailemaan vain 26 kertaa, joista 22 kerralla se sai palkinnon. Voittajana Kirppu oli 16 kertaa ja toisena 6 kertaa - alempia palkintosijoja ei tullutkaan. Osallistuttuaan ensimmäistä kertaa valtion ajoihin Oulussa vuonna 1884 Kirppu merkittiin Tilastollisiin tauluihin ja sai numeron Tt 710.

Karvon valmennuksessa Kirppu ehti kilpailla neljä kilpailua ennen siirtymistään Fabritiuksen omistukseen. Kirppu oli ravivarma ja tasainen kilpailija. Ennätyksensä 5.34,4 (3 virstaa), joka oli samalla Suomen ennätys, se saavutti voittaessaan Pohjoismaiden ravikuninkuusvaltikan Hämeenlinnassa maaliskuussa 1888. Kirppu oli ainoa hevonen, joka voitti kolme kertaa Hämeenlinnan suuren 1 000 mk:n oripalkinnon ja vuosina 1887-1890 se otti siihen aikaan ennätykselliset yhdeksän peräkkäistä voittoa. Uransa se päätti 16-vuotiaana Hämeenlinnan valtion ajoissa helmikuussa 1895 Ykköspalkintoon.

Kirpulla oli etenkin alkuun tiinehdyttämisongelmia. Fabritius epäili yhdeksi syyksi liikaa innokkuutta ja sai laidunastutuksilla tilannetta hieman korjatuksi. Kuitenkin jälkeläisiä jäi loplta melko vähän, 175 vuosina 1885-1907. Kirppulaiset olivat suosittuja hevosia hyvän luonteensa, vireytensä, kestävyytensä ja muiden hyvien ominaisuuksiensa takia. Kirppu lopetettiin 27-vuotiaana suhteellisen hyväkuntoisena hampaiden kuluttua loppuun.

Kirpun pojista tärkeimmäksi nousi Alarik 134. Se oli 154 cm korkea, tukevanlainen, erittäin leveärintainen, yleväkylkinen ja tiivis. Silmät sijoittuivat ylös ja jaloissa oli vähän pehmeyttä, vuohiset pitkät ja pystyt. Alarik ei ollut erityisen nopea, mutta erinomainen käyttöhevonen kuitenkin. Se jätti useita siitosoripoikia, mm. Ahma 792, Alarikin-Ajatus 1791, Alarikin-Kaima 1084, Attila 1237, Pohjanpoika 225, Rasin-Könni 1091 ja Vilppu 1086. Rasin-Könnistä polveutui Vorna 3098-AA, joka tunnetaan erinomaisena emänisänä, vaikkei isälinjaa onnistunut säilyttämään.

Nykypäivän kirppulaiset polveutuvat Kirpun toisen tärkeän pojan Hilpurin 73 kautta. Hilpuri oli myös emänsä pulelta juoksijasukua ja saavutti itsekin mainetta kilparadoilla. Se oli rakenteeltaan maatiaistyyppinen, tiivis, pyöreä ja suhteellinen, jalka-asennoiltaan hyvä. Ihmetys 4232 Valio polveutui Hilpurista Ihmeen 3162 (34,9) ja Leporellon 1934 (37,9) kautta. Ihmetys oli sikäli merkittävä siitosori, että se onnistyi jättämään kaksi ravikuningaspoikaa, Riuskan 5820 ja Ihme-Totin yh 1138. Näiden poikien kautta Kirppu-linja on jatkunut nykypäivään.

Riuska syntyi vuonna 1951 ja kruunattiin kuninkaaksi 15-vuotiaana vuonna 1966. Samana vuonna se saavutti ennätyksensä 25,8a. Riuskasta jäi 42 jälkeläistä, joista orilinjaa jatkoi lähinnä Selmeri. Riuskan haaralla on uhkana päättyä Selmeriin, sillä sen pojista on kantakirjattu vain Ilka 1416-78R, joka ruunattiin ja Piet-Hein 1226-85T, joka on jo edesmennyt. Kuitenkin ainakin yksi vuonna 1989 syntynyt kantakirjaton orijälkeläinen on vielä elossa, joten pieni toivo on jäljellä.

Ihme-Toti syntyi vuonna 1948, kruunattiin kuninkaaksi vuonna 1962 ja saavutti ennätyksen 25,9. Ihme-Toti sai sukunsa jatkumaan kahden pojan, Tolin ja Totin kautta. Varsatähti Toli (joka on samasta emästä kuin Vieteri ja Vekseli) jätti Tosi-Pinkon. jonka poikia ovat Tinuri, Hissunpinko, Rinsse ja Emmanuel Lax. Totti eli 34-vuotiaaksi ja nuorimmat jälkeläiset ovat syntyneet vuonna 1990. Sen pojista juoksijajalostukseen ovat vaikuttaneet Toto ja Totilo poikineen, joista toiveita asetetaan Hiltoon, Hilperttiin ja Kesä-Totoon. Totin pojalla Poika-Totilla on aluillaan ratsulinja poikansa Vihi-Totin ansiosta ja vastikään kantakirjattiin Poika-Totin pojanpoika Lumihuisku P-suunnalle. Totin pojista mainittakoon vielä Hitti ja Karski. Jälkimmäinen onkin ainoa elossa oleva Kirpusta suoraa isälinjaa polveutuva T-kantakirjaori.

Johanna Rautio