"työkaveri" niin pelto- kuin muussa työajossa. Alunperin Bismark oli ollut Hakalan Toivolla
hiekanajossa, kun kolmostietä rakennettiin Tampere- Vaasa välille. Hietaa ajettiin silloin
Koskenkorvan Vesikon montusta hevosella suuria määriä. Nykyisin montun vieressä on
Apassin kotitalli ja monttu toimii sen harjoitusratana.
Paappani osti Bismarkin Toivolta ja isäni ajoi sillä sen jälkeen. Hän kertoi että Bismarkissa
ei ollut muuta vikaa kuin se, että suitsia nypittäessä edestakaisin se lopetti työnteon heti.
Toivolla oli hietaa ajaessa nykinyt suitsia jatkuvasti ja Bismark ei ollut tykännyt hänen ajotyylistä.
Isäni kertoi että Bismark oli hyvä ja ahkera hevonen kun antoi sen vapaasti totella ohjaksia.
Alajoella, jossa maa oli usein märkää ja upottavaa, kuntäessä parissa Bismark näytti kyntensä.
Toinen hevonen astui raskaasti ja tamppasi jatkuvasti kintereitään myöden upoten maahan.
Bismark taasen osasi keventää askeltaan ja silti veti kyntöauraa hyvin tehokkaasti. Bismark
myytiin myöhemmin Koskenkorvalle ja sen tarinasta tietäisi kertoa lisää Kiviojan Risto.
Hän muistaa sen hyvin oltuaan usein kyydissä rankin hakumatkalla viinatehtaalle.
E.V johtotähti on Bismarkin jälkipolvea. Sukulinjaa on tutkittu ja aiheesta on kirjoitettu artikkeli
Työhevonen numeroon 1/97. "Valkoiset Suomenhevoset elävät yhä, eli Hinttulan valakooset Kyrööstä".
Ohessa on kuva 1950 luvulta Bismarkista vaunuihin luokkavaljastettuna kruunuhäissä Ilmajoella
Ilkan patsaan edessä.
Martti Lahti
Työhevonen 4/2003