Sisulla ja sydämellä Kiuruvedellä kantakirjaan neljä uutta työhevosoritta hienoin koetuloksin   Kiuruvedellä maaliskuussa 11-12.3.2002 pidetyssä lämminveristen ja suomenhevosten orinäyttelyssä oli tarjolla työhevossuunnalle peräti neljä oritta: M.R.K. Juppi, Patleri, Touru ja hallitseva työmestari V.S. Pontus. Paljolti juuri niiden houkuttelemana lähdin itsekin paikalle näyttelyä seuraamaan. Työhevoset jäivätkin näyttelyn yhteensä kahdestatoista oriista päällimmäisinä mieleen, ennen kaikkea upeiden koesuoritustensa ansiosta. Kaikki neljä hyväksyttiin kantakirjaan vetokokokeella, ja vieläpä erinomaisin porrastuloksin. Kolme oriista veti täydet kymmenen porrasta ja neljäskin kahdeksan, ja vaikka kaikilla eivät vetotyyli ja -tekniikka olleetkaan parasta mahdollista tasoa, uskomaton vetohalu, nöyryys ja tahto korvasivat puutteet. Suomenhevosihmisenä ei voinut jälleen kerran kuin ihailla kotoista rotuamme. Työhevosoriit suorittivat urakkansa näyttelyn ensimmäisenä päivänä kevättalven upeassa kirkkaassa, aurinkoisessa pakkassäässä. Tourua lukuunottamatta kaikki tarjokkaat olivat kovin ravitaustaisia, sillä kaikilla kolmella muulla oli radoilta tähtiaikainen ennätys, ja Patleri ja V.S.Pontus olivat jo juoksijasuunnalla kantakirjassakin. Jatkakseen siitosoikeutta juoksijakantakirjan kautta kummallakin olisi kuitenkin ollut edessä juoksijasuunnan uusintatarkastus, jonka läpäisemiseen niiden näytöt eivät olisi riittäneet, vaikka Patlerillakin ennätys on valioaikainen (24,7a) ja rahaa kasassa reilut 29 000 euroa. V.S.Pontuksenkaan ennätys ei paljon uuvu valiorajasta (25,4a), ja rahaa se on kerännyt radoilta reilut 20 000 euroa. Näyttöjen parantuminen ei kuitenkaan ole kummallakaan siitosoikeuden jatkamiseen riittävä, sillä aivan ykköstasolle kumpikaan ei ole yltänyt. Touru oli näyttelyn tarjokkaista työsukuisin, ja sai lisäksi arvostelussa laatutyypistään maininnan erinomainen. M.R.K. Juppi oli jo juoksijatuloksiltaan niitä kahta vaatimattomampi: ennätys oli sillä 29,1a ja rahaa vajaat 3500 euroa. Tarjokkaista nuorin, Touru, ei tosiaan ollut radoille tullut ollenkaan, ja se on ehkä suvultaankin työhevospainotteisin, sillä sen sisaruksista työkantakirjassa on neljä. Emäkin on työkantakirjan tamma, ja isä Toto on jättänyt työhevosjälkeläisiä. Työhevosisaruksia löytyy kuitenkin myös Patlerilta, ja V.S. Pontus puolestaan voitti itse valtakunnan työmestaruuden vuonna 2001. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa… M.R.K.Juppi jääradalla kävelykokeessa. Kevättalven aamun valo oli vielä kultaisen punaista ja pakkanen kirpeä, kun ensimmäinen hevoskoppi saapui Kiuruveden tallien pihaan pitkät työaisat perään kiinnitettynä. Kymmenen aikaan aloitettiin eläinlääkärin tarkastuksella ja mittauksella, josta oriit yksi kerrallaan siirtyivät alas jääsuoralle juoksukokeeseen. Juoksukoe ajettiin tavallisilla harjoituskärryillä, jonka jälkeen vaihdettiin perään työkärryt kevyellä kuormalla ja palattiin jääradalle käyntikokeeseen. Kaikkein nopeimmaksi kävelijäksi osoittautui V.S.Pontus, joka paineli kilometrin aikaan 7.32. Käyntikokeen tulokset olivat muillakin erinomaisia, sillä jokainen sai käynnistä harvinaisesti täydet 10 pistettä. Aurinko oli jo korkealla ja paistoi huikaisevan kirkkaasti jäälle, ja tunnelma tuntui lämpiävän samaa tahtia kuin pakkanen lauhtui. Miehilläkin juttu kuulosti luistavan lupsakkaasti jääsuoralla kiertäessä. : ) M.R.K. Juppi ja Patleri olivat ilmottautuneet vetokokeen lisäksi myös ajettavuuskokeeseen, joka suoritettiin maneesissa vielä ennen lounastaukoa. Maneesin edustalla valjastuspaikalla alkoi olla jo suorastaan lämmin, ja yleisöäkin oli saapunut paikalle enemmän. Tunnelma olikin leppoisa miesten vielä vitsaillessa mm. hevostensa paikallaanpysymisestä. Hyvin molemmat oriit kuitenkin seisoivat ajettavuuskokeen ensimmäisen osan, irrallaan valjastuksen ja kevyen lastin kuormauksen ajan. Patleri tosin oli hieman hätäisempi, ja olisi mieluummin seisonut turpa aivan omistajan puserossa kiinni kuin säädetyn metrin päässä. Itse ajokokeessa M.R.K. Juppi teki hyvin siistin radan. Oli upeaa katsella kuinka se peruutti ja pujotteli hyvin kevyellä tuntumalla ja pienillä avuilla - ulospäin näytti siltä, ettei ajaja käyttänyt ohjaa ollenkaan! Patleri oli paljon kovasuisemman oloinen, ja hätäinenkin. Etenkin pujottelussa se näytti kuin juoksevan karkuun. Peruutus oli kuitenkin silläkin ihan hyvä, ja rauhassa se seisoi myös pysähdyksessä. Ilme sillä oli kuitenkin koko ajan hieman epäluuloinen ja se kuulosteli selvästi hieman epävarmana ja arkana taakseen. Mieleeni tulikin, että sen hätäisyys saattoi johtua aika paljon pelkästään vieraasta ajajasta, ja ehkä jonkun verran myös maneesista, joka lie sille outo paikka. Lounastauon jälkeen vuorossa oli päivän upein osuus, oriiden todellinen näytönpaikka eli vetokokeet. Ensimmäisenä vetovuorossa oli Touru, joka valjaissa näytti todella komealta ja hyvin työhevostyyppiseltä. Se saikin saikin laatutyypistään arvosteluunsa maininnan erittäin hyvä. Lähtemättömimmän vaikutuksen se teki kuitenkin vetohalullaan, jolla ei tuntunut olevan mitään rajaa. Se ei olisi malttanut seistä taukoja paikallaan, vaan kokeili jatkuvasti joko pääsisi vetämään. Portaan jälkeen oli puolestaan pysähdys hakusessa - ilman kieltelyjä se olisi kai vetänyt vaikka maailman ääriin! Vaikea on kuvailla tunnetta, joka tuli sitä mahtavaa asennetta katsellessa. Sellaista ei voi hevoselle opettaa, ja suomenhevosihmisenä ei voinut muuta kuin jälleen kerran ihmetellä, miten hieno rotu meillä todella on. Nyt mennään eikä meinata, tuumaa Touru, eikä malttaisi millään lopettaa. Vetohalu oli aivan uskomaton. Tekniikka Tourulla ei irtiotoissa ollut ihan paras mahdollinen, sillä se nykäisi kuorman liikkeelle välillä todella rajustikin; lastin betoniputkista pyörähti joka kerran alas joku. Itse veto sillä oli kuitenkin hyvä, tosin innokkuudessaan se oli myös aika kovasuisen oloinen. Jarrutusmatka tuntui olevan aikamoinen ja ylimääräisiä senttejä taisi tulla joka portaalle. ;) Vielä kymmenennelläkin portaalla se oli kiskomassa kuormaansa helpon näköisesti toiseen päähän maneesia, ja olisi halunnut vain jatkaa. Maneesista lähtiessään se tuntuikin kysyvän koko olemuksellaan, kuinka touhu niin kesken loppui - vastahan alkuun päästiin! Vetotulos siis oli sillä täydet kymmenen porrasta, josta vetopisteitäkin tuli 20, täysi potti siis. M.R.K.Juppi odottelemassa seuraavaa porrasta erinomaisen rauhallisena. Kiire ei ole vielä… Seuraavana vetovuorossa oli M.R.K.Juppi, joka sekin oli asenteeltaan hieno, mutta ihan samanlaista hurjaa halua siitä ei löytynyt. Mieleen jäivät päällimmäisinä ohjastajat puoliksi humoristiset "Juppi, Juppi" -huudot, joilla hän hevosta kannusti. Etenkin alkuportailla kannustus olikin tarpeen, sillä Juppi oli jopa ylirauhallinen. Irtiotot olivat hieman hapuilevia, mutta kohtuullisen rauhallisia - betonit eivät enää sinkoilleet ihan samaan tahtiin. Muutamilla portailla veto oli jopa erinomaisen hyvä ja rauhallinen, kun Juppi tuntui saavan rutiinin päälle. Tahtoa silläkin löytyi, ja uskomattomasti jo toisena oriina se veti täydet 10 porrasta! Vetopisteitä tuli tietenkin jälleen 20. Kunniamaininnan ansaitsisi myös sen ohjaaja, sillä ainoa komento tuli äänellä, ei ohjalla. Hienoa yhteispeliä, ja jälleen sydämeenkäypää katsottavaa. …mutta kun tositoimiin päästään, veto käy; tässä tyyli erinomainen. Jupin jälkeen maneesiin asteli Patleri, jonka suoritus taisi ajettavuuskokeen jälkeen kuulolla olleita vähän jännittääkin. Patlerilla olivat nimittäin uudet länget olleet vasta viikon, ja omistaja oli kysynyt riittäisikö oriille pelkkä ajettavuuskoe. Nopean neuvottelun jälkeen tuomaristo oli kuitenkin ilmoittanut haluavansa nähdä Patlerilta lisänäyttöjä, ja niinpä sekin saapui kuorman vetoon. Ilman vetokoetta se ei olisikaan mennyt läpi, sillä ajettavuuskokeesta pisteitä oli tullut vain yhdeksän. Patleri loppuportailla ilmeen kertoessa kaiken. Kun tarpeeksi luottaa tekee mitä vain… Koristeelliset suitset, sukkajalat ja läsipää tekivät Patleristakin valjaissa komean näköisen, mutta alku ei näyttänyt kovin lupaavalta. Patleri arkaili selvästi ottaa kuormaa ensimmäisen kerran irti, ja peruutteli ja hyppi ylöspäin längissä. Lopulta se kuitenkin irroitti kuorman, ja ymmärrettyään ettei asia ollutkaan sen kummempi, se veti seuraavat kolme porrasta maneesin toiseen päähän välillä jopa erinomaisesti. Irtiototkin olivat ihan hyviä. … ja tosissaan vedetään. Suuri on sydän ja palveluhalu. Maneesin päässä suunnanvaihdon jälkeen Patleri kuitenkin alkoi arkailla ja hyppiä uudestaan. Melko nopeasti se silti irroitti kuorman, ja veti taas hienosti vielä seuraavat neljä porrasta. Kahdeksannen portaan jälkeen oli edessä jälleen suunnanvaihto, ja vaikka Patleri ei enää siitä kovin hermostunut ja yritti sitkeästi ja aika rauhallisesti, se ei enää saanut kuormaa liikkeelle. Tuloksena oli kuitenkin 8 porrasta, aivan uskomaton suoritus hevoselle, joka ei varmastikaan ollut vetänyt juuri ollenkaan! Tulos oli varmasti päivän urheilullisesti hienoin, ja tuntui yhtä upealta kuin Tourun ja Jupin kymmenen portaan vedot. Ennen kaikkea oli ilo katsella miehen ja hevosen yhteistyötä. Ajaja puheli Patlerille koko ajan hiljaa ja rauhallisesti, niin hiljaa että jo viiden metrin päässä oli vaikea kuulla mitä hän sanoi. Korviin osuivat vain "koitetaas nyt" ja muita rauhallisia kannustuksia. Jokaisen portaan jälkeen ajaja siirtyi Patlerin pääpuoleen, kiitteli sitä ja puheli sille. Ystävyys ja luottamus näkyivät parista kauas, ja hieno tulos taisi olla pitkälti sen ansiota. Hallitseva työmestari V.S.Pontus veti äärettömän rehellisellä asenteella. Viimeisenä vetokokeeseen saapui hallitseva työmestari V.S. Pontus. Se näytti muihin verrattuna kovin kevyeltä, mutta syvän tummanpunainen karva oli kaunis. Päästessään tositoimiin se näytti leijonankyntensä: veto oli niin rikkeetön ja hyvä, että siitä ei oikeastaan jäänyt mitään melkein mieleenkään. Tekniikka oli V.S.Pontuksella ehdottomasti kaikkein parhain, irtiotot olivat äärettömän rauhallisia ja suorastaan täydellisiä, ja itse veto rehellisen yrittävää ja hyvin tasaista. Täydet kymmenen porrasta tulivat hyvin eleettömästi ja virheettä. Kun käyntiaikakin oli erinomainen, sai V.S.Pontus loppuarvostelussa erinomaisten käyttöominaisuuksiensa vuoksi hienon II palkinnon. Touru ja M.R.K. Juppi saivat molemmat III palkinnon, mutta Patleri jäi palkinnotta. V.S.Pontus loppuportailla, eikä kuorman raskautta juuri huomaa. Sen verran sykähdyttäviä olivat oriiden esitykset nimenomaan vetokokeissa, että halu nähdä lisää jäi. Kuin tilauksesta löytyi näyttelyn kahvion pöydältä mainos Kannuksen työmestaruuskilpailuista toukokuun alussa. Paljon ei tarvinnut lähtemispäätöstä miettiä…   © Teksti Anna Svenström © Kuvat Johanna Rautio