ENSIMMÄISEN PUHEENJOHTAJAN MUISTELOITA JA AJATUKSIA

V:n 1995 lopulla seuran hallituksessa syntyi huoli T-kantakirjaan hyväksyttyjen hevosten vähäisyydestä sekä ajatus, että kk-kokeiden uudestaminen nykyajan tarpeita vastaaviksi voisi ehkä lisätä suomenhevosen omistajien kiinnostusta. Tutustuttuani kk- ja astutusmäärien kehityskäyriin vakuutuin siitä, että jotain "tarttis tehdä". Laadinkin herätyshuudoksi artikkelin "Suomalaisen työhevosen säilyttämistoimilla kiire" (Maas. Tulev. 16.12.95). Vuoden 1996 vuosikokoukseen sain tehtäväkseni tähän liittyvän esitelmän, otsikkona "Suomentyöhevosen käyttökelpoisuusarvostelun monipuolistaminen ja arvosteluverkoston tihentäminen eläinaineksen kartoitusta ja monipuolisuuden säilytystä silmällä pitäen". Kokouskeskustelujen edistämiseksi julkaisin työhevoskantakirjauksen uudestamisesta pari etukäteisartikkelia (Hevosurh. 11.4.96, Maas. Tulev. 13.4.96). Halusin myös, että päätös puheenjohtajasta tehdään kokouksessa vasta esitelmän jälkeen, jotta näkisin ensin yleisön myönteisen suhtautumisen näihin asioihin, joita pidin tärkeinä suomenhevosen säilymiselle elävänä ja monimuotoisena ennustamatonta tulevaisuutta varten. Katsoin, ettei koulutuksestani ole hyötyä, jos toiminta painottuu perinnehistoriaan.

Sihteerin tehtäviä hoitanut hallituksen jäsen ei tullut vuosikokoukseen, vaan lähetti sinne ilmoituksen eroamisestaan ko. tehtävästä välittömästi, kun esitemäni synnytti kokouksessa n. 70 puheenvuoroa, tulkitsin sen niin myönteiseksi, että suostuin jatkamaan puheenjohtajana, vaikka ei ollut tietoa sihteeristä.

Neljä vuotta puheenjohtajana, sihteerinä, lehden tekijänä y.m.. Ensimmäisiä tehtäviä oli toteuttaa seuran jäsenlehti, josta oli ollut hallituksessa usein puhetta. Otin sen nimeksi Työhevonen, jotta nimestä näkyisi selvästi sen päätarkoitus. Sen ensinumero saatiin painosta toukokuussa 1996. Kaikkiaan tuli neljän vuoden aikana tehdyksi 16 numeroa ja yli 400 sivua ilman toimitystyön koulutusta ja kokemusta. Yli 50 juttua tuli itsekin kirjoitetuksi, mutta olen kiitollinen monille seuran ja sen halllituksen jäsenille saaduista käsikirjoituksista, kuvista ja muusta avusta sekä agronomi Anna-Kaarina Jaakkolalle seuran logon laatimisesta!

T-kantakirjauksen kehittämisessä päästiin monien vaiheiden jälkeen siihen, että Suomen Hippos hyväksyi perinteisen vetokokeen rinnalle kk-vaihtoehdoksi ajettavuuskokeen, jota sovellettiin ensi kerran Virolahden tamma- ja varsanäyttelyssä 21.4.97. Ko. vuonna saatiinkin T-kk:aan 8 oritta, kun luku edellisenä vuonna oli 0. Yritykset saada hevosmetsätyön ALV-% alennetuksei 22:sta 8:aan eivät onnistuneet, vaikka kansanedustajien kanssa oli myönteinen keskustelu. Muiden yrittäjien kateuden pelko ja asian pieni kansantaloudellinen merkitys ehkä vaikuttivat. Useita koulutuspäiviä pidettiin, mm. hevosten käytöstä metsä- ja maataloudessa, hevosten opetuksesta, kasvatuksesta, hoidosta ja ruokinnasta sekä terveydenhoidosta.

Syyskuussa 1996 vein Luomumessuille Lahteen tekemäni posterin "Luomuviljely ja työhevonen", jossa esiteltiin hevosen yhdeksän erilaista merkitystä luomuviljelyn tukena. Valjastuskurssi saatiin järjestetyksi Mikkelissä 24.10.98. Edellisenä aamuna sain ajatuksen sh:n tulevaisuus-seminaarin järjestämisestä Ypäjällä. Kun soitto Hevosopiston rehtori Päivi Laineelle paljasti, että sieltä oli peruuntunut joku tapahtuma 21.11.98, voitiin toteuttaa 6 esitelmää ja paneelikeskustelun sisältänyt, sh:n eri jalostussuuntien näkymiä käsittänyt ohjelma. Oma aiheeni oli "Kotieläinten monimuotoisuuden säilytyksen perusteet". V:na 1996-98 kävin huolehtimassa seuran esittelyosastosta 7 maatalousnäyttelyssä ja lähetin esittelyaineistoa kahteen. Useissa näyttelyissä oli esillä tuoreita jäsenlehden numeroita. V:n 1996 kolmessa näyttelyssä tuli seuralle yht. 100 uutta jäsentä.

Talvella 1999 tein paljon töitä 32:n silloin elossa olleen T-oriin polveutumistilanteen kartoittamiseksi kahdeksan vanhemmaissukupolvea käsittävien sukutaulujen perusteella. Laskin sulutauluissa mainittujen oriiden keskimääräiset osuudet niiden perimästä. Kävi ilmi, että kahden oriin (Murto, Eri-Aaroni) keskimääräinen osuus oli yli 10%. Viisi muuta isää ylitti 5% (Luonnos, Vieteri, Lohdutus, Aromus, Toimi). Taulukon yläosasta oli vaikea löytää muita isiä kuin ravureina menestyneitä, joten niiden jälkeläisten talteenotolla olisi kiire monimuotoisuuden säilytystä ajatellen. Vain kahdella oriilla oli alle 4% Eri-Aaronin geenejä.

Ainutlaatuinen kansainvälinen työhevostapahtuma Kouvolassa 1999
Mieleenpainuvin asia seuran tehtävissä ja lähes koko elämässäni oli valtakunnallisen työhevostapahtuman ja kansainvälisen th-seminaarin järjestäminen Kouvolaan Farmari-näyttelyn yhteyteen 30.7.-1.8.1999. Seuran hallituksen kymenlaaksolainen jäsen ehdotti sitä toukokuussa 1998, ja asiasta neuvoteltiin pari kertaa järjestävän ms-keskuksen johtajan kanssa Kouvolasssa. Keskustelin elokuussa 1998 Varsovassa Euroopan Kotieläintuotantoliiton hevoskomission edustajien kanssa ja lähetin syys-toukokuussa yht. 113 kirjettä 17 maahan, saaden 25 henkilöltä yhteensä 64 vastausta. Aloitteen tehnyt hallituksen jäsen katsoi helmikuussa -99, että näyttelyssä pidettävät esitelmät olisi tulkittava myös suomeksi ja että tilaisuus saisi kestää vain 3-4 tuntia. Moniin kv. seminaareihin osallistuneena katsoin, ettei tällainen tilaisuus olisi kv. seminaari, johon ulkomaiset asiantuntijat vaivautuisivat matkustamaan, vaan että se olisi esitelmätilaisuus suomalaiselle yleisölle. Koska monille ulkomaisille asiantuntijoille oli jo ehditty kertoa kv. työhevosseminaarista Suomessa ja he olivat ehdottaneet esitelmiensä aiheita, tuntui maamme maineen kannalta vaikealta peruuuttaa se. Katsoin täten aiheeelliseksi järjestää kaksi kokousta, joista toinen olisi suomeksi tulkittu esitelmätilaisuus näyttelupaikalla ja toinen varsinainen kv. seminaari, jossa osanottajat voisivat laajasti vaihtaa kokemuksia työhevosasioista. Sen pitopaikaksi valittiin Anjalankosken maatalousoppilaitos, jossa majoitus ja ruokailu olivat paljon halvempia kuin Kouvolan hotellissa. Samasta syystä kokouksen ajankohdaksi otettiin perjantai ja lauantai, niin että osanottajat voivat hyödyntää huokeita viikonloppulentoja. Kouvolan yleisötilaisuuden ja Anjalankosken kv. seminaarin alustavat ohjelmat lähetettiin moniin maihin 29.-30.3.1999.

Tapahtuman lopulliselle järjestämiselle oli tärkeätä, että sain sähköpostivalmiudet huhtikuussa 1999. Sitä ja faksia käyttäen lähetin molempien kokousten ohjelmat ulkomaisille esitelmöijille 14.6.1999. Samalla lähetin sen hetken tiedot heidän saapumis ja lähtöajoistaan. Kaikkiaan lähetettiin kesä-elokuussa 135 kirjettä 19 henkilölle ja saatiin 82 kirjettä 18 henkilöltä. Jouduin yllättäen hoitamaan myös edustavien työhevostan hankinnan näyttelyyn, suunnittelemaan niiden esittelytavat ja -ajat sekä hankkimaan esittelijät.

Tilaisuuksien järjestämiseen saatiin Kaakkois-Suomen TE-keskukselta 50 000 mk ja MMM:n kansainväliseltä osastolta 25 000 mk. Seminaarijulkaisun myynneistä saatiin lisäksi noin 4 000 mk, joten velkaa ei tullut. Anomusten teossa ei ollut aiempaa kokemusta, joten lomakkeiden täyttöohjeiden luku ja totteuttaminen tuntuivat "heprealta". Oli kuitenkin ilo todeta, ettei työ mennyt hukkaan, vaan mahdollisti ulkomaisten esitelmöijien matkojen ja ylläpidon kustantamisen ja myös kotimaisten avustajien (12 seuran jäsenta ja neljä muuta henkeä), suunnitelmien toteuttamisen.

Ulkomaisia vieraita tuli 12 Euroopan maasta yht. 18 henkilöä, joista vain kaksi tunsin ennestään. Ensimmäinen vieras - uusi tuttavuus - tuli Romaniasta jo keskiviikkoiltana, yöpyen kodissani. Muut tulivat Helsingen lentokentälle torstaina klo 11-19 välillä. Odotteluja varten olin varannut lentokentän kotimaan terminaalista kabinetin, jossa vieraat pääsivät tutustumaan toisiinsa. Anjalankosken linjan auto vei vieraat ja muutaman kotimaisen avustajan Kouvolan Seuden Ammatillisen Oppimiskeskuksen Anjalan toimipisteeseen, jossa oli varattu majoitus.

Perjantaiaamuna linja-auto vei vieraat Kouvolan raviradan katsomoravintolaan, jossa klo 10-14 oli esitelmätilaisuus työhevosten käytöstä metsä- ja maataloudessa. Suomensin esitelmät ja tyttäreni tarkasti käännnökset ilman korvausta. Kouvolassa oli paikalla vain englanninkieltä ymmärtäviä kotimaisia kuulijoita, joten keskustelut voitiin käydä englanniksi ja esitelmämonisteita tarvittiin vain vähän. Esitelmissä oli yhteisenä piirteenä työhevosten lukumäärän jyrkän laskun toteaminen v.1950-80 ja merkkien näkeminen käytön elpymisestä viime vuosina, mm. ympäristöarvojen ja taloudellisten tekijöiden muuttuessa.

Esitelmätilaisuuden jälkeen vieraat saivat seurata suomenhevosten T-suunnan ajettavuus- ja vetokokeiden esittelyä, jota he katsoivatkin kiinnostuneina. Myös seuran teltan vieressä olleet metsätyövälineet ja hevosmetsätyönäytökset lähellä olleessa metsikössä kiinnostivat. Näyttelystä palattua vieraat saivat tutustua Stora Enson nykyaikaiseen paperitehtaaseen Anjalankoskella.

Yöpyminen tapahtui oppilasasuntolassa, jossa minulle sattui paha vahinko. Menin aamulla käytävän toisella puolella olevaan WC:hen ja panin epähuomiossa oven kiinni. Se menikin lukkoon. Päälläni oli vain yöpuku, jalat paljaat ja huoneeseen oli jäänyt huoneen avain, vaatteet, kännykkä, asunnon avaimenhaltijan puhelin-n:o, partakone, kokouksen ohjelmakalvo, kahden oman esitelmäni kalvot ja lompakko. Totesin, että jos en saa avaimia, koko päivä epäonnistuu. Päätin kävellä oppilaitoksen ruokalaan 200 metrin päähän, löytääkseni apua. Onneksi oli hyvä poutailma. Ruokalan keittäjä herätti avaimenhaltijan parin kilometrin päästä ja n. puolen tunnin odotuksen jälkeen tämä tuli avainten kanssa. Se merkitsi suurta pelastusta.

Lauantaina klo 9-20 oppilaitoksessa pidettävän seminaarin ohjelmassa oli peräti 24 esitelmää. Niiden pitäjinä oli 19 henkilöä, joista 5 oli Itä-Euroopasta, 9 Länsi-Euroopasta ja 3 kotimaasta. Vierailla oli sanottavaa enemmän kuin laadittu aikataulu olisi sallinut ja keskustelu oli ajoittain vilkasta. Jo ennen paluumatkaa erityisesti hevosmetsätyön harrastajat kuuluivat suunnittelevan uuden kokouksen järjestämistä. Sekä Kouvolassa että Anjalankoskella pidettyjen esitelmien suomennokset julkaisin vähintään tiivistelminä Työhevonen-lehdessä ja englanninkieliset tekstit Helsingin yliopistopainon julkaisemana marraskuun lopussa 1999 130-sivuisena kirjasena, jota painettiin 110 kpl. Käsikirjoitusten saaminen ja toimittaminen painokuntoon oli melkoinen työ.

Tapahtuman jälkeisissä kirjeissä osanottajat kiittivät "hyvin innostavasta seminaarista" ja "kauniista ympäristöstä". Dipl.ins. Jung (Norja) oli vakuuttunut siitä, että kokousta tullaan pitämään tärkeänä porraskivenä hevosjuonnon kehittämisessä nykyaikaiseen metsätalouteen. Prof. Staun (Tanska) sanoi oppineensa paljon muiden maiden ongelmista sekä hevosten käytöstä puiden juonnossa. Prof Cavalli (Italia) katsoi saaneensa suuren mahdollisuuden jakaa kokemuksia arvokkaiden asiantuntijoiden kanssa. Joht. Palluet (Ranska) kiitti miellyttävista ja opettavista päivistä. Eläinlääket.tri Scharnhölz (Saksa) sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että seminaari oli tärkeä tapahtuma pitkällä tähtäyksellä ajatellen. Leht. Christensen (Tanska) kiitti hyvin suunnitellusta ja hoidetusta kokouksesta. Hevosjuontourakoitsija Rawstorne (Englanti) totesi toverinsa kanssa saaneensa valtavanmäärän tietoa ja olevansa siirtämässä sitä Englannin hevosmetsureille. Osanottajat osoittivat myös arvostuksensa sille, että esitelmät julkaistiin erillisenä kirjana. Prof. Bodó (Unkari) sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että kirja on paras yhteenveto työhevosaiheesta Euroopassa nykyaikana. Saadut palautteet poistivat epäilykseni siitä, että olin tehnyt hullun työn, suostuessani järjestämäään ko. seminaarin ja tapahtuman. Kieltäytyminen olisi ilmeisesti merkinnyt jäämistä paitsi monista arvokkaista asioista ja yhteyksistä. Katsoin kuitenkin panoksen riittävän yhden eläkeläisen työksi, tulihan siihen käytetyksi 542 tuntia varsinaista työtä ja paljon ajatuksia.

Lähivuosina Tarvittavia toimia suomentyöhevosen säilyttämiseksi
Monista edistysaskeleista huolimatta jäivät monet asiat seuran vastuusta luopumisen jälkeen kesken. Seuraan siis kiinnostuksella mm. seuraavien asioiden edistymistä: suomenhevosen sukujen häviämistutkimus, T-suunnan kantakirjauksen kehittäminen ajettavuus- ja vetokokeiden osalta, työhevosen yksinkertaisen käyttökelpoisuustestauksen laajentaminen oriiden jälkeläisarvostelua ja valintaindeksejä sekä hevosten kauppatestausta varten (arvostelijoiden kouluttaminen, testauspaikkojen lisääminen), hevostyön käytölle suotuisten nykytekijöiden hyödyntäminen (työttömyyden vähentäminen, kestävä kehitys, uusiutuva kotimainen energia, luomuviljely, maatilamatkailu, luonnonsuojelu, puistometsät, metsien ensiharvennus, metsänomistajien kaupungistyminen, työvälineiden kehitys), hevosten käytön monipuolistaminen. Toivotan menestystä seuran asioiden hoitajille!

Kalle Maijala
Emer.prof., STHS:n kunniajäsen